torstai 24. marraskuuta 2016

Moreton Island

No niinhän siinä kävi, että mitään jaksanu eilen kirjottaa. Mutta nyt ajattelin kertoa teille Moreton Islandista.







Kyseessä on siis nimensä mukaisesti saari Brisbanen edustalla, autolla keskustasta lautalle noin 30 min ja sitten lautalla 1,5 tuntia ja perillä ollaan! Melko helppoa.Otettiin valmis paketti, johon kuulu majotus, ruuat, snorklaus, sandsurffaus ja mikä  tärkeintä, koko poppoolle neliveto. Tuolla hiekkasaarella ei tee mitään jos ei oo nelivetoo alla. Ryhmään kuului seitsemän ihmistä ja kaksi opasta, ja parasta koko reissulla varmaan olikin viettää aikaa näitten persoonien kanssa, kuunnella tarinoita ja kertoa ihan sairaaan hyviä vitsejä.




Retki alkoi lauantaiaamuna ja hypättiin kaikki autoon jolla lähdettiin lautalle. Lautta rantautui, ja lähdettiin kohti leiriä. Saarella on siis campingalueita ihan vieri vieressä ja paljon paikallisiakin viettämässä viikonloppua. Ensimmäisenä päivänä mentiin hiekkasurffaamaan, eli laskettiin pulkkamäkee laudanpalasilla hiekassa. Aivan hirveen hauskaa! Sitten mentiin kävelylle tosi hienon kuuloselle reitille, ja todettiin, että sen kaiken hehkutuksen osakseen saanut kohta olikin ihan järvimaiseman näköinen poukama. Kivahan se oli mutta jotenkin odotin enemmän haha. Illalla mentiin uimaan mereen ja katseltiin valaita hyppimässä vähän kauempana.


Majoitus

Sunnuntaiaamun piti alkaa snorklauksella, mutta koska satoi vettä, mentiin majakalle bongaamaan lisää valaita. Valaita ei näkynyt, eikä delfiinejä, mutta rauskuja ja kilpikonnia kyllä. Aika jylhää.Tän jälkeen mentiin sitten snorklaamaan Tangalooma wreckille. Ei satanut, mutta oli kylmää ja pilvistä. Pyyhkeeseen kietoutuminen ei juuri auttanut, kun pyyhe oli ollut kuivumassa narulla yöllä. No kyllähän sitä arvaa mitä tapahtuu kun sitten sataa. Hylky oli jännittävä. Ei lähelläkään valliriuttaa, mutta kun kaloille heitti Weet-bixejä ja oli keskellä parvea niin kyllähän se hauskalta tuntu. Jotenkin toisaalta tosi ahdistavaakin, että koko ajan sai pelätä osuvansa vanhaan ruosteiseen laivaan ja mistä sitä tietää mitä eliöitä laivan sisältä löytyy.
Tähän väliin vaan, että oikeasti mikään laivoista ei ollut hukkunut juuri tohon kohtaan. Siihen oltiin tuotu muita hylkyjä ja sitten vanhoja laivoja varta vasten upotettu, kodiksi kaloille ja suojaamaan hiekkasaarta suuremmilta eroosioilta.



Sitten mentiin kävelylle saaren korkeimmalle vuorelle, ja istuttiin tovi huipulla, ihan hiljaa. Tän jälkeen oli aika palailla Brissyyn. Saattaa kuulostaa siltä, ettei me  nyt kamalasti mitään tehty.Ehkä ei, mutta kuten sanottu, ihmiset oli niin hyviä tyyppejä, että melkein parasta oli istua pomppivassa autossa pienillä hiekkapoluilla ja vaan tuntea se kiva fiilis.

Aina kaikissa kivoissa paikoissa suurin huoleni on se, että mitä jos en muista sitä tunnetta, mikä mulla oli. Luulen kuitenkin, että kyllä ne parhaat fiilikset säilyy muistoissa vaikkei niitä koko ajan ajattelekaan.
Vuorelle kiipeämässä


Yummy mikä houkutteleva karvahedelmä



Siitä auringonlaskun mallia

Kulkupeli

maanantai 21. marraskuuta 2016

Hupsis

Moi pitkästä aikaa!
Hassusti meni yli kuukausi viime postauksesta. Jotenkin vaan ei oo saanu aikaseks. Iltasin väsyttää ja aattelee vaan mennä nukkumaan. Toisaalta, en oo ihan kauheesti mitään lähiaikoina tehnytkään. Pitää noita katsauksia kuitenkin tehdä koska on semmosta pientä tullu tehtyä täällä Brissyn lähialueilla, Ollaan oltu taas Sunshinella, nyt tosin eri kohdassa, Goldiella (Surferissa) jonne menen taas ensi viikonloppuna, Moreton Islandilla, Movie Worldissa ja sit vaan hengattu kaupungilla ja kaikenlaista semmosta tavallista. Jotenkin alussa sitä juoksi joka päivä jonnekkin ja nyt vaan käy kaupungilla ja elelee lepposasti ja ei oo niin kiire minnekään. Yks iso retki on takana, kaks isompaa edessä ja loppu aika on pyhitetty sille mille haluaa. Joulukuun alussa pitäs mennä New Zealandiin (ei olla vieläkää ostettu lippuja, travelbuddylla on korvatulehdus niin lentäminen vähän kyseenalasta) ja boxing dayna lähetään Melbourneen ja sieltä uudeks vuodeks Sydneyyn. Mel-Syd matka on järjestetty muuten paitsi majotus puuttuu. Hups. Kaikkialla on vaa ollu täyttä jostain syyskuusta alkaen ja kaikki niin kallista että couchsurfing alkaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Sitten tammikuun alussa äiti ja veljet tulee mua kattomaan ja sitten hupsista keikkaa kohta onkin mun aika lähtee.
 Viime viikonloppuna yks meidän suomitytöistä otti suunnakseen Helsingin ja tuli niin outo olo. Jotenkin on todella ristiriitaset tunteet lähtemisestä etten edes jaksa ajatella sitä sen kummemmin. Toisaalta, en haluu lähtee. No c'moon, miks haluisin? Täällon aurinkoo, lämpöö, siistejä ihmisiä, paljon nähtävää ja kaikkee mistä oon vaan unelmoinu. No miks haluisin lähtee? Koska mun oma elämä on  Suomessa. Ainakin tällä hetkellä ja toistaseks. Siellä on kaverit, perhe, sinne pitäs mennä hakemaan kouluun, ja ennen kaikkee, siellä on mun omat rutiinit. Omat aikataulut, omat tavat. En haluais lähtee ja samalla haluaisin. En tiedä, tää kuulostaa varmaan tosi tyhmältä kun näin sanon. Ja se on tosi vaikee selittää. Mutta ollaan muiden aupairien kanssa keskusteltu enkä oo yksin omituisten ajatuksieni kanssa, Siks haluun vaan vapaa-ajallani tehä sitä mikä tuntuu kivalta, Oli se sit lähtee Goldielle tai mennä shoppaileen tai käveleen lähisuburbeille kahville, En halua ottaa stressiä siitä että näänkö kaiken vai en. En välttämättä tuu ikinä takasin Ausseihin. Saatan tulla, mutta en oo varma. Ei se haittaa. Oon hyväksyny sen että kaikkee ei voi nähdä vaikka kuinka haluais. Mutta tuntuu siltä että  vaikka joo, oli siistiä nähdä Uluru ja Valliriutta, niin eniten Australiaa nään elämällä normiarkee. Käymällä kaupassa, kirjastossa, pankissa ja tekemällä iltasin ruokaa ja pelaamalla naapureiden ja omien lasten kanssa korista drivewaylla,

Tuli sen verran deeppiä settiä että taidan heittää heti huomenna tänne jonkun uuden postauksen jostain mitä ollaan käyty tekemässä. Vaikka Moretonilta. Taidan joutua uhraamaan illan OITNB jakson voi kamala.

Jos en kirjota huomenna niin sit jossain vaiheessa. Toivottavasti aikasemmin kun kuukauden päästä kuitenkin.

torstai 20. lokakuuta 2016

Roadtrip

Hellou pitkästä aikaa. Jotenkin kummallisesti aina päivät vaan kuluu enkä ehdi/muista/jaksa kirjottaa mitään mutta täällä taas. Tänään kerron tosta parin viikon reissun roadtrip-osasta, eli siis periaatteessa Cairnsista takasin Brisbaneen.

Jostain käsittämättömästä syystä hilpeyttä herättänyt automme
Saatiin vihdoin ittellemme siis vani, olikohan niin että tiistaista alkaen. Kuitenkin keskiviikkona oli vuorossa snorklaus Isolla Valliriutalla, joten varsinainen roadtrip alkoi vasta torstaina. Laitettiin keskiviikkoaamuna vani parkkiin Cairnsin satamaan, otettiin uikkarit ja aurinkorasvat ja mentiin laivaan. Siellä oli ehkä joku 30-40 ihmistä, eli keskikokonen laiva kyseessä. Hintaan kuulu kaikki varusteet ja ruuat joten aika täyshoidolla mentiin, otettiin vaan kannella aurinkoo matkoilla ja sitten tutkittiin valliriuttaa ja syötiin ja oli kunnon rentoilupäivä. En omista vedenkestävää kameraa, joten kuvia ei kamalasti ole, mutta voin kertoa, miltä siellä näytti; sinisen ja vihreän sävyjä, pieniä kaloja, keskikokosia kaloja, muutama jättiläismäinen kala, rapuja, meritähtiä, merimakkaroota, koralleja, semmosta kun Avarassa Luonnossa nyt on näytetty. Muutenkin tuntu kun olisin ollut Avaran luonnon kuvauksissa, outbackista valliriutalle ja sademetsästä sokeriruokopellolle. Me tosiaan snorklattiin, ja sai olla varovainen ettei maha raapassu koralliin. Scubadivingiakin olis ollut, eli syvemmällekin pääsee mutta jo toi snorklaus oli niin upeeta että en oo ihan satavarma kuinka erilaista siellä syvemmällä sitten voi olla. Mutta joo, Nemoja näky muutama, Doria huomattavasti enemmän. Joku sano nähneensä hain mutta epäilen.

Laivalla meni oikeestaan koko päivä, illalla oltiin melko väsyneitä ja punertavia, joten otettiin auto ja mentiin Port Douglasiin leirintäalueelle nukkumaan.

Port Douglasin laituri

Seuraavana päivänä lähdettiin pohjoseen, kohti Daintreeta ja Cape Tribulationia. Ne on siis oikeestaan melkolailla samaa paikkaa, pääasiassa sademetsää sinne mennään katsomaan. Aamulla mentiin sitten johonkin luontokeskukseen (näitä spotteja on siellä kymmeniä) ja lähdettiin kävelylle. Heti alussa yks seurueesta näki kuolleen käärmeen ja päätti ottaa $18 bussikyydin mutta me muut käveltiin sama matka ja kesti sitten ehkä 20 minuuttia. Vaelleltiin eri reittejä muutama tunti, sademetsässä on kivaa kun on kyllä kuuma mutta on niin paljon puita että on koko aika varjossa. Eläimiä eikä supererikoisia lintuja näkyny, Hienoja perhosia ja melko peruslintuja senkin edestä. Sitten mentiin etsimään krokotiilejä joesta. Ajettiin semmosella pikkupaatilla että jos oltas oikeesti krokotiiliin törmätty niin ois varmaan kylkeen tullu reikä. Noh, eipä törmätty. Yks minivauvakroko ja toinen keskikokonen bongattiin. Vähän ehkä harmittaa mutta joki itsessään oli tosi hieno ja ne krokotiilit oikeesti osas piileskellä. Siitä lähdettiin sitten varsinaiseen Cape Tribulationiin, eli siis oli otettava lautta joen (n. 30 metriä levee, eli matka kesti öö kaks minuuttia) yli ja sitten lähdettii ajelulle. Taas, sademetsää joka paikassa, eli tuolla olis voinu viettää kolme päivää mutta ajateltiin että muutama sademetsäkävely riittää. Parkkeerattiin siis auto taas ja mentiin kävelemään. Ei ollut ihan niin metsä kun viime kerralla, vähän semmonen Kalmasuo-fiilis kun niitä puunjuuria törröttää mudasta. Tän jälkeen ajeltiin ylöspäin ja tie oli niin upee, meni ihan meren rannassa pienenä ja mutkasena joten oikeestaan pelkkä ajaminen oli tosi kivaa. Waterholeja eli pieniä uimapaikkoja oli vähän siellä täällä joten sitten mentiin viilentymään yhteen sellaseen. Se oli taas sademetsässä, puiden alla, tosi kirkasta vettä ja paljon kiviä. Siellä oltiin varmaan tunti ja vaan lilluttiin. Tän jälkeen nokka alaspäin ja kohti lauttaa. Matkalla pysähdyttiin vielä isohkolle lookoutille, joka oli kylläkin kasvanut sen verran umpeen että näkymät oli heikohkot. Lautalle ja taas Cairnsin leirintäalueelle nukkumaan. Käytiin kattomassa illalla vielä Cairnsin marketti ja yöelämä.







Krokoja bongaamassa
Siinä se minikroko on, oksan päällä

Creepyjä juuria

'Basket of life'

Hieno lookout kun vielä näkiskin jotain
Aamulla lähdettiin sitten ajamaaan kohti Airlie Beachia. Siellä on Whitsunday Islands niminen saariryhä ja varattiin pieni päiväretki sinne. Cairnsista Airlielle on reilu 600 km joten pääasiassa ajettiin ja välillä pysähdeltiin jos nyt nähtiin jotain pysähtymisen arvosta. Kun oltiin päästy Airlielle mentiin tsekkaamaan kaupungin yö, se kun kuulemma on melkonen bilemesta. Olis varmaan ollutkin, mutta ei viittitty sen enempää perehtyä kun aamulla aikanen herätys ja taas päiväks laivaan. Paljon oli baareja ja backpackereita, paljain jaloin baariin rantamekot päällä, semmonen rento meininki.

Aamulla sitten etsittiin meidän katamaraani, jossa oli meidän lisäks noin 80 ihmistä eli vähän suurempi laiva. Ohjelmaan kuulu snorklausta, Whitehaven beach, ruokaa, auringonottoa ja maisemien katselua. En nyt voi sanoo että tääkään päivä tulis raskas olemaan. Snorkalaus oli kuitenkin inner Reefillä, ja edellinen oli Outter reefillä, eli jos saan suositella niin kun meette Valliriutalle, menkää sinne ulommalle osalle, oli paljon monipuolisempi ja hienompi, tokikaan en voi sanoo etteikö sisempi osa olis hieno ollut mutta ei ihan niin hieno kuitenkaan. Ja täällä joutu käyttämään wetsuitia koska stingereitä eli pikkumeduusoja oli niin paljon ja ne oikeesti polttaa sairaalakuntoon. Sitten vaan ottamaan aurinkoo ja odottamaan että päästään whitehaven beachille. Se on ihan rankattu maailman kauneimpien ranttojen joukkoon, ja en ihmettele. Niin valkosta ja turkoosia, hiekka ihan unelmapehmeetä ja yhden yhtä roskaa ollu missään. Aikaa biitsillä oli noin 2 tuntia, ja kulutettiin se siihen että käveltiin edestaksa 7km pitusta rantaa. Ei niin järjen häivää mennä tollaslle biitsille, heittää pyyhettä hiekalle ja otta aurinkoo SILMÄT KIINNI. Tai no, oli siinä joidenkin mielestä eikä mulla sitä vastaan mitään oo. Ihmetytti vaan. Seilattiin siellä sitten saarten välissä ja illalla taas samalle leirintäalueelle.

Whitsunday Islands

Toi valkonen viiva on Whitehaven beach




Hamilton Island, jossa on kesämökkejä vähän kaikilla, kuten Taylor Swiftillä ja Kim Kardashianilla. Myös kuuden tähden resortti kuuluu varusteluun, joten sinne ei ehkä reppureissaajan kannata mennä

Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan kohti Brisbanea, siinä välillä tarkotuksena pysähtyä Rockhamptonissa ja 1770ssa. Rockhampton aka Australian Texas oli oikein kaunis kaupunki. Idyllisen näkönen ja mukava, mutta varsinaisesti siellä ollut mitään nähtävää turisteille, muutakun just kaupunki jonka läpi ajettiin. Pysähdyttiin Colesissa ostaan dinnertarpeita ja pitsat lounaaks ja jatkettiin matkaa. 1770 oli sitten paikka jossa joka paikassa mainittiin Captain Cook ja se oli todella kaunis kylänen. Mentiin pikku kävelylle perhosmetsään ja lookoutille, ja päätettiin jäädä 1770n leirintäalueelle viimeseks illaks.
1770

Auringonnousu
Seuraavana päivänä ajettiin vaan 1770stä Brisbaneen. Tässä vaiheessa tie ei menny enään merenrantaa, vaan jossain vuorten ja sokeriruokojen keskellä. Ei siis juurikaan mitään spesiaalia nähtävää 500 kilometrin matkalla. Paluuliikenne tottakai huipussaan ja kökötettiin highwaylla sitten pari tuntia enemmän kun ois ollu tarpeen mutta mihinkäs meillä oli kiire. Oli sunnuntai, ja maanantai oli yleinen loma joten vanikin pitäs palauttaa vasta tiistaina.

Kaikenkaikkiaan ihan huikee reissu, näin niin paljon. Takasi kotiin tultuani naapurin tätikin sano että oon nähny enemmän Australiaa kahen viikon aikana kun mitä ne on nähny elämänsä aikana. Sainpahan yliviivattua tavaraa Bucket Listiltä ja sit voinkin taas ottaa pari vkloppua iisisti täällä Brissyn lähistöllä. Tai no nyt oon kaks vkloppua vaan hengannu täällä ja Goldiella, huomenna lähden onneks Moretonille pääsee taas vähän retkeilyn makuun.