lauantai 17. syyskuuta 2016

Lomalle

Heips!

Täällä alkaa kohta school holidayt mikä tarkottaa että 16v schooliesit valtaa baarit ja kadut yöaikaan ja pitää elämänsä pirskeitä pari viikkoo. Minä sen sijaan lähden keskelle Australiaa kattomaan jotain suurta kivee. Itelleni tuli yllätyksenä että se on korkeempi kun Eiffel-torni! Sinne sitten kiipeen ja kattoon kuulemma ihan suht nättiä auringonnousua ja -laskua. En malta oottaa! Lennän ensin Alice Springsiin josta lähtee muutaman päivän camping ja sitten nopee 20h bussimatka Cairnsiin. Siellä meillä on vani vuokrattuna ja mennää vähä roadtrippaileen. Host äitini sano että sille ajanjaksolle ei kauheesti vaihtovaatteita tarvi, suurimmaks osaks hengataan varmaan uikkareissa. Pitää nyt jostain ehdottomasti ostaa joku kiva saronki tämmösiä tilanteita varten. Ja ne Quayn arskat. Panama-hattu onneks on jo, se on virallinen retkeilyhattu.
Oon ihan huippuinnoissani tästä matkasta! Jännittää enemmän kun koko tänne Australiaan tulo haha! Ainoo miinus on että vieras nainen lähtee ennen kun mää tuun. Kenenköhän kanssa nyt päivittelen kaikista mahdollisista asioista. Myös host isä on pari viikkoo sen jälkeen sitten poissa. Kotona on vaan siis host äiti ja lapset EDIT:// ja koira. Tänne tulee koiranpentu. Ei siis pelkoo että olis hiljasta.
Nyt kello on 21.26 (en muuten tiedä millä järjellä blogger heittää noita julkasun kellonaikoja koska ne ei oo Suomen eikä Aussien aikaa vaikka pitäs koneessa olla sijainnit ihan reilassa) ja meen nukkuun koska minä ja rinkka lähdetään huomenna 6.33 etsimään oikeeta bussia ja junaa ja lentokonetta. Retken haastavin osuus.
Miksei Suomessa Hungry Jack'sit aka Burger Kingit näytä tältä??

maanantai 12. syyskuuta 2016

Glass House Mntns

Heippa!

Vieras nainen on osottautunut niin hyväks juttukaveriks että toivon ettei se lähtis pois ollenkaan. Enkä enää ees epäile etteikö se olis ihan oikeesti herttanen ihminen. Kun olin avannu kiharat, ja tukka oli oikeesti kerrankin hyvin, loivilla kiharoilla, se totes että eipä sun tukassa kauaa kiharat pysy. Ne oli just niinkun ne halusin. Illalla ne sit oli tietty lähteny mutta kommentin aikaan tukka oli hyvin. Uskon kuitenkin, ettei sen oo tarvinnu ikinä tehdä mitään täydellisille blondeille surffikiharoilleen joten ehkä se ei oikeesti tiiä mitä kaikkee tavallisen tukan omaavat joutuu tekeen saadakseen reuhkansa kuosiin.

Tänään host-lapsella oli synttärit, ja kavereitten vanhemmat tietty mukana juhlimassa. Juttelin naapurin rouvan kanssa jostain kivasta saaresta jonka nimee en enää ees muista, ja sen jälkeen toisen äidin kanssa pohdittiin elämää ja huomattii et oltii molemmat oltu eile ulkona samoilla huudeilla. Saatan muuttua piilonelikymppiseks jossen pidä varaani.
Oltiin eilen Glass House Mountainilla patikoimassa. Ainaki luultiin olevamme mut taidettiin olla jossain muualla. Kyllä siellä kylttejä ja reittejä oli merkitty mutta reitti oli ihan syvältä. TripAdvisorissa sanottiin että reitti on kiva ja näkymät hyvät ja että ylhäällä on kahvila sit jossa voi pitää evästauon. Mentiin joku circle, mutta todettiin ettei circle tarkottanukkaan lenkkiä, vaan se oli yhteen suuntaan oleva reitti joka päätty ei-minnekään.Opasteet loppu kun seinään joten jouduttiin käveleen takasi samat 6 kilometriä jossain mettässä eikä edes päästy näkee maisemia kun oltiin niin matalalla. Kaupanpäälle saatiin sade ja ukkonen joten mieli ei ollu kovin ilonen siinä vaiheessa kun lähettiin talsiin takasi autolle.
Matka oli ihan nätti, mutta sen olis nähny lyhyemmälläkin kävelyllä.  Ei ehkä saatu siitä sit niin paljon irti kun oltiin niin vihasii. Tiiän, pitää olla avoimin mielin eikä kaikki nyt aina voi olla super duper mutta tuolla alko oikeesti kiehumaan. Onneks sit sieltä pääsi kotiin syömään kakkuu ja kaikki oli taas hyvin. Mutta takasi ei kyllä mennä meille riitti tää vuoristoretkeily. Mentiin sen sijaan illalla Valleyhyn juhliin ja alko semisti ärsyttään että mun aussikortissa on paypass, eli sitä korttii vaan heilutetaa siinä lukulaitteessa ja rahat menee jonnekin, niin kukaan ei vaivaudu kertoon paljo mikäkin maksaa, Voi sit aamulla hyvillä mielin aiheuttaa itelleen sydärin kun kattoo sovelluksesta että hups heijaa sinne meni $90.


Seuraavana päivänä hengasin vaan kotona mut päätettii lähtee Scandinavian Marketeille, sieltä sai ostaa ruisleipää ja karjalanpiirakoita munavoilla. Olin onnellinen.

Pitää joku päivä käydä ostaan joku ulkonen kovalevy tai muu ratkasu, mun muistikortti on täynnä. Eikä siellä edes ole montaa sataa kuvaa. Se huono puoli täällä asumisessa on ettei viitti joka kerta kantaa kameraa mukana kun tavallaan on niin 'arkista'. Pitää vähän tsemppaa. Pitänee myös hankkiutua eroon siitä paypassista. Ja käydä ostaan makuupussi retkiä varten. Ja saada luottokortti vähän käyttökelposemmaks, yritän tehä retkii ja ostaa lentoliput, jotka on pakko ostaa luotolla, mutta kun luottorajat paukkuu. Kauheen vaivalloista täältä alkaa soittelee jonnekki pankkii et mitä teen hohhoijjaa.

 Patikkaretkellä eksyttiin 1 maailmansodan uhrien hautuumaalle. Siellä oli ainakin 8 hautaa.

torstai 8. syyskuuta 2016

Byron Bay

Vieras nainen on ihan mukava ja sillä on kivat lapset. Tosin tänään se sano et näytän kivalta kun olin kihartamassa tukkaani, enkä ollu vielä avannu kiharoita, joten mulla roikku päästä kiharapötkylöitä. En siis näyttäny kivalta ja nyt kyseenalaistan vieraan naisen mukavuuden.

Aloin kirjottaan ja aina kun painan jotain kirjainta niin lauma muurahaisia lähtee liikkeelle jostain mun koneen uumenista. Hmm.

 Mutta niin oltiin siis yks viikonloppu Byronissa, lähdin vähän haipakkaa kun päätin perjantaina että lähen mukaan ja lähtö oli pe iltana jostain korvesta jonne seikkailin parilla bussilla ensin tunnin mutta onneks lähdin. Mulle sanottii et se on semmone rento hippikylä ja että se on näkemisen arvonen. En siinä vaiheessa tienny et A. kaikki täällä on hippiä ja B. hippi=huikee joten lähdin vähän sillä ajatuksella että kyllähän se nyt kerran pitää nähdä. Nyt mietin että pitää nähdä aika monta kertaa uudestaankin.
Illalla saavuttiin sinne joskus tosi myöhään ja mentii vaa nopee käymää pizzalla ja sit nukkuun hostelliin (eka kerta hostellissa, alkushokin jälkeen oon ollu uudestaankin) koska aamulla piti herätä melko aikasin kun oltiin varattu surffitunti!! Surffikoulun vani sitten täräytti hostellin pihaan kun oltiin aamupalalla ja syötiin loput autossa. Tunnille osallistu parisenkymmentä muutakin, ja se siis kesti muutaman tunnin. Ehkä puoli tuntia koitettii rannalla et kuinka noustaan laudalla ylös ja sitten mereen. Oli hauskinta ikinä! Meilloli opettajina kaks aussipoikaa, varmaan salaisesti veljekset. Molemmilla kihara surffitukka ja muutenki ihan samanlaiset, toinen vaan blondi ja toinen brune.
Niin rento aaumpäivä niin stereotyyppisesti ettei tosikaan.
Päivällä vaan hengattiin kaupungissa ja katteltiin sitä kuulusaa hippimenoo, joka sisälsi erinäisten piippujen polttoo ja paljain jaloin kävelyä (en oo tosin varma onko tää pelkkä hippijuttu koska Brissyssäkin kävellään välillä paljain jaloin). Kaupunki oli ihan täynnä päivällä.

Illalla päätettiin mennä kattoon yöelämää, koska sen piti olla hyvä. Alkuun tosin ihmeteltiin että missä se on ja oltiin melki vähän pettyneitä. Hengattiin jossain keski-ikästen countrybileissä. Sit saatii joltai naikkoselta flyerit Cheeky Monkeyyn ja mentiin sit sisään kattoon meininki. Täällä on se hyvä puoli että oikeestaa kaikkiin baareihin on ilmanen sisäänpääsy niin voi vaihdella. Tosin baariin mennessä otetaa jokasen naamasta kuva, tai sit ajokortista, pääasia että saadaan kuva ja parhaassa tapauksessa se heijastetaan sinne taakse isolle screenille ettei kellekään jää epäselväks kuinka viehättävältä narkkarilta näyttää siinä 15-vuotiaana otetussa kuvassa.


Alettiin olemaan tyytyväisiä yöelämään kun tajuttiin että sillä yhellä flyerilla saa ilmaset skumpat koko illan ajaks koko seurueelle, ja eipä sit tarvinnu kauheesti muuta juodakkaan. Alkuun mesta tosin oli niin kuollu että aateltiin ilmasen skumpan olevan ainoo vetonaula. Hetken juoruiltuamme tajuttiin että ihan salaa koko paikka oli heränny eloon ja oli ihan täynnä. Lähettiin tanssilattialle, joka oli aika itsemurha, kun tanssittiin semmosilla metallisilla kapeilla portailla, kahet portaat vastakkai nii että porukka oli tavallaa jakautunu kahelle puolelle. Mut ihme ja kumma, kukaa pudonnu kun aina oli joku ottamassa koppia. Kohta huomattiin että yks oli lähteny tupakalle, eikä enää päässy sisään, koska nerokas aussilaki kieltää baareihin menon yhden jälkeen, vaikka olis vaan siinä ovella polttamassa. Muutenkin baarit menee joskus yheltä tai kahelta kiinni, pahimmassa tapauksessa kaheltatoista. Lähdettiin siis kaikki käveleen hostellia päin ja aateltiin mennä nukkuun kunnes törmättiin joihinki brittipoikiin ja mentii jatkaa bileitä biitsille. Kuultiin että ne oli saanu 2600 dollarin tai punnan, en tiiä kumman, suurusen sakon ylinopeudesta, joten mitä ikinä teetkin, älä aja täällä ylinopeutta. Myös tupakan heittämisestä maahan sai parin sadan dollarin sakon joten suosittelen sitäkin välttämään. Kas kummaa päästii hostelliin joskus viideltä takasin.

Yritettiin lauantai-iltana keretä tolle yhessä kuvassa näkyvälle majakalle katoon auringonlaskua, mutta oli niin täyttä ettei saatu autoo mihinkää. Mentiin sitten biitsille kattoo, mutta myöhästyttii siitä kunnon auringonlaskusta, se kun kestää ehkä 20 minuuttia. Sunnuntaina sit päiväsaikaan käytiin tuolla majakalla ja olihan se päivänvalossaki nätti.

Suraavana päivänä lähdettii melko aikasin ilosin mielin sitten kaupunkiin ja suurimmaks osaks hengattiin vaan siellä. Lähettiin jo aika aikasin kun kuskilla oli tuttuja reitillä takasin Brissyyn, joten poikettiin parin perheen luona aikamoisissa maisemissa. Beenleighin juna-asemalla, eli siellä jumalan selän takana mistä lähettiinkin, yritettiin ottaa juna kaupunkiin, mutta ensin mun gocardista loppu varaus. Juna oli laiturilla ja minä latasin korttia ja juna lähti ja minä jäin. Selvis sitten että se olis menny väärään suuntaan anyway joten toiselle puolelle laituria. Juteltiin sitten niitten ratatyöläisten kanssa kun ensin oltiin selvitetty mistä tullaa ja minne mennää ja haukuttu TravelLinkin ohjeistus maanrakoon kun se selkeesti näytti että ois pitäny mennä sinne väärään suuntaan. Pääsin kuitenki kotiin vielä kun lapset oli hereillä, ja tyttö kysy kun pääsin sisään että 'Mom who is that? Oh now I know'. Hyvänen aika olin poissa kaks päivää.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

If you ever get cold just stand in a corner for a bit

They are usually around 90 degrees.

Kävipä eilen niin hassusti että mulle ilmotettiin että perheen isän veljen kaverin vaimo tai joku muu yhtä helposti muistettava ja hänen lapsensa tulee tänne hetkeks kyläileen. Neljäks viikoks. Käyttää samaa kylppäriä kun mää. Ei siinä muuten mitään, mutta täälläpäin maailmaa ei vessan ovissa harrasteta mitään turhakkeita kuten lukkoja. Hyvä jos se laitetaan kiinni sinne mennessä. Eikä tää huusholli oo ainoo, ollaan sitä hämmästelty muidenkin kanssa. Vieraiden piti tulla tänään myöhään, ja kun olin keittämässä makarooneja, niin ne tupsahti sisään. Terve vaan, taidan tarvita toisen kattilallisen makarooneja. Onneks saan pitää mun queen-size sänkyni ihan ittelläni.
Aattelin mennä perjantaina Valleyyn paranteleen kurkkuani ja koska sain kriisin kuukausipäiväni johdosta, päätin myös lähtee jonnekkin kauas tekemään jotain siistiä. Mielellään tässä kohta kun on school holidayt joten en oo heille haitaks niin paljoo.
Brisbane Brisbane-joen toiselta puolelta

maanantai 5. syyskuuta 2016

Lone Pine Koala Sanctuary

Moikka!
Lapset on koulussa ja pienin päiväunilla, talo on siisti ja pyykit pesty ja kaikki jotakuinkin järjestyksessä. En vielä tänään viittiny mennä minnekään sen kummemmin kun toi mikälie hengitystietulehdus vähän sattuu ja vaikka puhe tänään kuuluukin (sunnuntaina ja maanantaina en saanu sanaa suustani kun kähisin vaan ja jouduin huitomaan käsilläni saadakseni lapset tekemään sen mitä halusin) niin vähän turhan viskibasso se silti on.


Jotta päästään alkuun, ajattelin kertoilla mitä oon tähän mennessä täällä tehny ja nähny. Ekalla viikolla täällä oli Ekka holiday. Se on siis viikon kestävä 'juhla' ja sit keskiviikko oli yleinen vapaapäivä joten lähdettiin koko perhe kattoon koaloita ja kenguruita ja muita. Sisäänpääsy oli 20 dollaria kun sanoin että oon opiskelija. En tietysti enää varsinaisesti oo ja opiskella pitäis jossain aussikoulussa mutta kukaan mitää kortteja kysyny.


Se oli siis iso puisto, jossa oli kaikenlaisia australialaisia eläimiä; kenguja, koaloita, dingoja, lintuja, liskoja ja vompatteja yms yms. Osa eläimistä, kuten emut ja kengut oli ihan vapaina, osa taas häkeissä. En kyllä ymmärrä miks esim kookaburrien piti olla pienissä häkeissä kun ne on täällä vähän niinkun variksia, niitä näkee ihan joka paikassa. Vanhin poika rakastaa lintuja, ja käytiin myös lintushowssa, jossa oli ihan mielettömiä kotkia ja pöllöjä. Ja siellä järjestetään myös paimenkoirashow jossa siis koirat kuskaa lampaita ympäri peltoo ja sitten saa ihailla että kuinka kaikki on järjestyksessä. Kaikki nää kuulu siis sisäänpääsyn hintaan, joten oli sit paljon tekemistä koko päiväks. Jos halus kuvan jonkun tietyn eläimen kanssa, kuten koalan, kotkan tai käärmeen, se oli sit 20 dollarii lisää. Kenguja ja emuja ja muita sai kuvailla ihan sydämensä kyllyydestä. Kenguruita sai myös ruokkii mutta koska kaikki halus niitä ruokkia niin eihän niillä enää 10 minuuttia puiston aukeemisen jälkeen ollu nälkä.



Näytettiin myös kuinka jäätävn suuri aussilammas keritään perinteisellä tyylillä. Toi mies puhu niin vahvaa aussiaksenttia että jopa mun host-mom sano että joitai sanoja oli vaikee ymmärtää. Onneks kattomalla näkee.



 Vompatti ei ollu kovin kuvauksellinen.


Nää on siellä lintushowssa, ja mua niin ärsyttää että objektiivin sisällä oli joku musta läiskä joka näkyy nyt siis kaikissa kuvissa tolta päivältä :/ Näissä kuvissa se varsinkin näkyy taivasta vasten. Sittemmin kävin puhdistuttamassa koko kameran kunhan olin toipunu järkytyksestä ja lopettanu epätoivosen tietokoneen näytön ja kameran linssin hinkkaamisen.


Oli siis kyllä hauska paikka ja vaikka tosiaan onkin hyvin turistikohde niin oli siellä paljon paikallisiakin, mm. mun host-perheellä oli tonne kausikortti joten tuolla käy ihan kaikki ihailemassa kenguruita ja koaloita. Tähän mennessä en oo niitä edes nähny luonnossa. Koalat nukkuu sen 20h vuorokaudessa ja muutenkin ehkä viihtyy vähän kauempana kaupungista. Kenguruita saattas hyvällä tuurilla nähdä, mutta vielä ei oo osunu näköpiiriin.

Alku

Moikka!
Tulin reilu kuukausi (!!!) sitten Australiaan, enkä oikein tiennyt mitä odottaa tai mitä tehdä. Nyt kun arki alkaa täällä rullailemaan, ajattelin perustaa blogin, jossa kerron menemisistäni ja ajatuksistani, sekalaisesti vähän kaikesta mistä nyt tekee mieli kirjoittaa. Kai tälle jonkinmoinen suunta jossain vaiheessa kehittyy. Lähinnä päiväkirjamaista kirjoittelua ja amatööritason kuvia.
Tervetuloa lukemaan!