torstai 20. lokakuuta 2016

Roadtrip

Hellou pitkästä aikaa. Jotenkin kummallisesti aina päivät vaan kuluu enkä ehdi/muista/jaksa kirjottaa mitään mutta täällä taas. Tänään kerron tosta parin viikon reissun roadtrip-osasta, eli siis periaatteessa Cairnsista takasin Brisbaneen.

Jostain käsittämättömästä syystä hilpeyttä herättänyt automme
Saatiin vihdoin ittellemme siis vani, olikohan niin että tiistaista alkaen. Kuitenkin keskiviikkona oli vuorossa snorklaus Isolla Valliriutalla, joten varsinainen roadtrip alkoi vasta torstaina. Laitettiin keskiviikkoaamuna vani parkkiin Cairnsin satamaan, otettiin uikkarit ja aurinkorasvat ja mentiin laivaan. Siellä oli ehkä joku 30-40 ihmistä, eli keskikokonen laiva kyseessä. Hintaan kuulu kaikki varusteet ja ruuat joten aika täyshoidolla mentiin, otettiin vaan kannella aurinkoo matkoilla ja sitten tutkittiin valliriuttaa ja syötiin ja oli kunnon rentoilupäivä. En omista vedenkestävää kameraa, joten kuvia ei kamalasti ole, mutta voin kertoa, miltä siellä näytti; sinisen ja vihreän sävyjä, pieniä kaloja, keskikokosia kaloja, muutama jättiläismäinen kala, rapuja, meritähtiä, merimakkaroota, koralleja, semmosta kun Avarassa Luonnossa nyt on näytetty. Muutenkin tuntu kun olisin ollut Avaran luonnon kuvauksissa, outbackista valliriutalle ja sademetsästä sokeriruokopellolle. Me tosiaan snorklattiin, ja sai olla varovainen ettei maha raapassu koralliin. Scubadivingiakin olis ollut, eli syvemmällekin pääsee mutta jo toi snorklaus oli niin upeeta että en oo ihan satavarma kuinka erilaista siellä syvemmällä sitten voi olla. Mutta joo, Nemoja näky muutama, Doria huomattavasti enemmän. Joku sano nähneensä hain mutta epäilen.

Laivalla meni oikeestaan koko päivä, illalla oltiin melko väsyneitä ja punertavia, joten otettiin auto ja mentiin Port Douglasiin leirintäalueelle nukkumaan.

Port Douglasin laituri

Seuraavana päivänä lähdettiin pohjoseen, kohti Daintreeta ja Cape Tribulationia. Ne on siis oikeestaan melkolailla samaa paikkaa, pääasiassa sademetsää sinne mennään katsomaan. Aamulla mentiin sitten johonkin luontokeskukseen (näitä spotteja on siellä kymmeniä) ja lähdettiin kävelylle. Heti alussa yks seurueesta näki kuolleen käärmeen ja päätti ottaa $18 bussikyydin mutta me muut käveltiin sama matka ja kesti sitten ehkä 20 minuuttia. Vaelleltiin eri reittejä muutama tunti, sademetsässä on kivaa kun on kyllä kuuma mutta on niin paljon puita että on koko aika varjossa. Eläimiä eikä supererikoisia lintuja näkyny, Hienoja perhosia ja melko peruslintuja senkin edestä. Sitten mentiin etsimään krokotiilejä joesta. Ajettiin semmosella pikkupaatilla että jos oltas oikeesti krokotiiliin törmätty niin ois varmaan kylkeen tullu reikä. Noh, eipä törmätty. Yks minivauvakroko ja toinen keskikokonen bongattiin. Vähän ehkä harmittaa mutta joki itsessään oli tosi hieno ja ne krokotiilit oikeesti osas piileskellä. Siitä lähdettiin sitten varsinaiseen Cape Tribulationiin, eli siis oli otettava lautta joen (n. 30 metriä levee, eli matka kesti öö kaks minuuttia) yli ja sitten lähdettii ajelulle. Taas, sademetsää joka paikassa, eli tuolla olis voinu viettää kolme päivää mutta ajateltiin että muutama sademetsäkävely riittää. Parkkeerattiin siis auto taas ja mentiin kävelemään. Ei ollut ihan niin metsä kun viime kerralla, vähän semmonen Kalmasuo-fiilis kun niitä puunjuuria törröttää mudasta. Tän jälkeen ajeltiin ylöspäin ja tie oli niin upee, meni ihan meren rannassa pienenä ja mutkasena joten oikeestaan pelkkä ajaminen oli tosi kivaa. Waterholeja eli pieniä uimapaikkoja oli vähän siellä täällä joten sitten mentiin viilentymään yhteen sellaseen. Se oli taas sademetsässä, puiden alla, tosi kirkasta vettä ja paljon kiviä. Siellä oltiin varmaan tunti ja vaan lilluttiin. Tän jälkeen nokka alaspäin ja kohti lauttaa. Matkalla pysähdyttiin vielä isohkolle lookoutille, joka oli kylläkin kasvanut sen verran umpeen että näkymät oli heikohkot. Lautalle ja taas Cairnsin leirintäalueelle nukkumaan. Käytiin kattomassa illalla vielä Cairnsin marketti ja yöelämä.







Krokoja bongaamassa
Siinä se minikroko on, oksan päällä

Creepyjä juuria

'Basket of life'

Hieno lookout kun vielä näkiskin jotain
Aamulla lähdettiin sitten ajamaaan kohti Airlie Beachia. Siellä on Whitsunday Islands niminen saariryhä ja varattiin pieni päiväretki sinne. Cairnsista Airlielle on reilu 600 km joten pääasiassa ajettiin ja välillä pysähdeltiin jos nyt nähtiin jotain pysähtymisen arvosta. Kun oltiin päästy Airlielle mentiin tsekkaamaan kaupungin yö, se kun kuulemma on melkonen bilemesta. Olis varmaan ollutkin, mutta ei viittitty sen enempää perehtyä kun aamulla aikanen herätys ja taas päiväks laivaan. Paljon oli baareja ja backpackereita, paljain jaloin baariin rantamekot päällä, semmonen rento meininki.

Aamulla sitten etsittiin meidän katamaraani, jossa oli meidän lisäks noin 80 ihmistä eli vähän suurempi laiva. Ohjelmaan kuulu snorklausta, Whitehaven beach, ruokaa, auringonottoa ja maisemien katselua. En nyt voi sanoo että tääkään päivä tulis raskas olemaan. Snorkalaus oli kuitenkin inner Reefillä, ja edellinen oli Outter reefillä, eli jos saan suositella niin kun meette Valliriutalle, menkää sinne ulommalle osalle, oli paljon monipuolisempi ja hienompi, tokikaan en voi sanoo etteikö sisempi osa olis hieno ollut mutta ei ihan niin hieno kuitenkaan. Ja täällä joutu käyttämään wetsuitia koska stingereitä eli pikkumeduusoja oli niin paljon ja ne oikeesti polttaa sairaalakuntoon. Sitten vaan ottamaan aurinkoo ja odottamaan että päästään whitehaven beachille. Se on ihan rankattu maailman kauneimpien ranttojen joukkoon, ja en ihmettele. Niin valkosta ja turkoosia, hiekka ihan unelmapehmeetä ja yhden yhtä roskaa ollu missään. Aikaa biitsillä oli noin 2 tuntia, ja kulutettiin se siihen että käveltiin edestaksa 7km pitusta rantaa. Ei niin järjen häivää mennä tollaslle biitsille, heittää pyyhettä hiekalle ja otta aurinkoo SILMÄT KIINNI. Tai no, oli siinä joidenkin mielestä eikä mulla sitä vastaan mitään oo. Ihmetytti vaan. Seilattiin siellä sitten saarten välissä ja illalla taas samalle leirintäalueelle.

Whitsunday Islands

Toi valkonen viiva on Whitehaven beach




Hamilton Island, jossa on kesämökkejä vähän kaikilla, kuten Taylor Swiftillä ja Kim Kardashianilla. Myös kuuden tähden resortti kuuluu varusteluun, joten sinne ei ehkä reppureissaajan kannata mennä

Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan kohti Brisbanea, siinä välillä tarkotuksena pysähtyä Rockhamptonissa ja 1770ssa. Rockhampton aka Australian Texas oli oikein kaunis kaupunki. Idyllisen näkönen ja mukava, mutta varsinaisesti siellä ollut mitään nähtävää turisteille, muutakun just kaupunki jonka läpi ajettiin. Pysähdyttiin Colesissa ostaan dinnertarpeita ja pitsat lounaaks ja jatkettiin matkaa. 1770 oli sitten paikka jossa joka paikassa mainittiin Captain Cook ja se oli todella kaunis kylänen. Mentiin pikku kävelylle perhosmetsään ja lookoutille, ja päätettiin jäädä 1770n leirintäalueelle viimeseks illaks.
1770

Auringonnousu
Seuraavana päivänä ajettiin vaan 1770stä Brisbaneen. Tässä vaiheessa tie ei menny enään merenrantaa, vaan jossain vuorten ja sokeriruokojen keskellä. Ei siis juurikaan mitään spesiaalia nähtävää 500 kilometrin matkalla. Paluuliikenne tottakai huipussaan ja kökötettiin highwaylla sitten pari tuntia enemmän kun ois ollu tarpeen mutta mihinkäs meillä oli kiire. Oli sunnuntai, ja maanantai oli yleinen loma joten vanikin pitäs palauttaa vasta tiistaina.

Kaikenkaikkiaan ihan huikee reissu, näin niin paljon. Takasi kotiin tultuani naapurin tätikin sano että oon nähny enemmän Australiaa kahen viikon aikana kun mitä ne on nähny elämänsä aikana. Sainpahan yliviivattua tavaraa Bucket Listiltä ja sit voinkin taas ottaa pari vkloppua iisisti täällä Brissyn lähistöllä. Tai no nyt oon kaks vkloppua vaan hengannu täällä ja Goldiella, huomenna lähden onneks Moretonille pääsee taas vähän retkeilyn makuun.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

ASP-CNS

Moi taas!
Nyt on vakuutus- ja pankkiasiat hoidossa, kirjastossa käyty ja vaatteet pesty. Tällä hetkellä klo 10 pm istun olohuoneen sohvalla teekuppi kädessä niinkun lokakuussa kuuluu ja oikeestaan vaan tapan aikaa. Host vanhemmat on bileissä ja oon kotona siltä varalta että joku lapsista sattuu heräämään/itkemään/tarviimaan jotain. Toisaalta kiva olla vaan hyvillä mielin tekemättä mitään mutta toisaalta tänään olis ollut aupair mingle Valleyssa tai retki Byroniin mutta näin käy joskus. Huomenna pitää kyllä lähtee käymään jossakin, edes hengaamassa kaupungilla. Koko lauantain oon vaan hillunu kotona, uinu ekaa kertaa takapihan uima-altaassa, syöny kakkuu (taas, tuntuu et koko aika jollain on jotain juhlan tynkää) ja lukenu badenbadenilla vihdoin niitä kauan kaivattuja kirjaston kirjoja.



Alice Springs
Katoin viime postausta ja oon kyllä kirjottanu sitä niin silmät ristissä, ihme ajatuskatkoksia ja kirjotusvirheitä.

Nyt kerron siis ajasta Uluru tourin ja Cairnsiin saapumisen välillä. Periaatteessahan siinä ei sen kummempia tapahtunu. Paikkojen välillä on etäisyyttä semmoset 2 500 km joten siihen kuitenkin sai aikaa uppoomaan.
The Rock (Uluru) tour siis loppu keskiviikkona, ja mulla oli liput perjantaina lähtevään Greyhoundiin (vrt. ExpressBus). Jos bussi kulkee kahdesti viikossa niin sitten mennään kun on mahdollisuus. Keskiviikkona illalla mentiin tour-porukalla syömään the Rock baariin, joka oli ehkä koko kylän ainoo tosissaan otettava baariravintola. Aboriginaalikuppiloita kuitenkin löyty enemmänkin. Ravintolassa oli ainakin kolmessa pöydässä ihmisiä, joten mikään villi menomesta se ei ollu mutta varmaan suosituin. Hassunhauska DJ siellä soitteli jotain rentoo aussicountryä ja sitten ihan puskista Slipknotin Before I Forget sen verran kovalla että yks pöydän jätkistä joutu meneen pyytään musiikkia hiljemmalle (pakko myöntää, se oli tosi kovalla, vaikka kovallahan Slipknotin soiskin soivan). Hamppareiden ja viinilasillisten jälkeen lähettiinkin sitten kaikki koteihimme (no ei kukaa kotii menny mutta väliaikasiin majoihinsa) ja yks ihminen olikin samassa hostellissa kun minä. Oli kiva kävellä pimeitä Alicen katuja jonkun kanssa, kun ittellä ei ollu kovin hyvät fiilikset ko. kaupungista rahapussiepisodin jälkeen.
Ennen touria olin tutustunu lentokentällä toiseen aupairiin ja se meni eri kolmen päivän retkelle kun mää niin oltiin taas torstaina molemmat takasin hostellissa ja vietettii päivä sitten kaksin. Mentiin Alicen Botanic Gardeneihin, jotka oli kyllä yks suuri vitsi. Samaa kuivaa, kuollutta, punasta maata mitä muuallakin mutta nyt vaan aitojen sisäpuolella, Onneks kuitenkin nähtiin villejä wallabeja ja kenguruita. Käytiin myös jossain ihmesentterissä jossa oli lentomuseo, luonnontieteellinen museo ja taidenäyttely ja tutkittiin sitten sitä. Vähän ruokatarpeita Colesista kotimatkalla ja hostellille vääntämään gourmet-illallisia (pastaa, papuja ja avokadoo nätisti sekasin) ja perjantaiaamuna bussipysäkille odottelemaan.
Ilmeisesti keskelle Australiaa on osunut muutama meteoriitti, ja kun kasvillisuutta ei juuri ole niin jäljet ei juurikaan peity ja siks se on hyvää aluetta tutkia meteoriittejä. Museossa oli sitten myös ihan normaali evoluution puoli joka tietty on sillain yleistä mutta toisaalta kun Australia on niin erillään ja siellä on vähän oma juttunsa niin ihan mielenkiintonen.

Aviation museum. Sisälsi kolme lentokonetta vanhassa hallissa ja siistejä karttoja.
Hautuumaa. Oikeesti tämmösiä juttuja on vaan kirjoissa, ja nyt olin kaupungissa joka on suoraan kirjasta!
Älkää ymmärtäkö väärin, Alice oli todella mieleenpainuva kaupunki ja vaikka välillä meni hermo niin olin tosi tyytyväinen että menin, ja olihan se nyt kaunis.



Aboriginaalitaidetta.
Todd River. Kuiva yli 300 päivää vuodessa ja me satuttiin sinne kun siellä oli vähän vettä! Tolla viivottimella voi sitten mitata kuinka paljon yli tienpinnan se tulva on. Itse asiassa, vaikka kuva nyt näyttää siltä että siellä on kaks pisaraa vettä, sinä päivänä kun tulin ja kyyti lentokentältä hostellille oli ajamassa tästä, tie oikeesti tulvi ja auton renkaat oli upoksissa.


Botanic Garden.

Ensimmäinen villiwallabi jonka Australiassa nään!


Bongaa kenguru! (Ensimmäinen villikenguru myös)

Onhan toi punanen maa auringonlaskun aikaan nyt ihan jumalaisen kaunis.




Bussimatkalla pysähdyttiin parilla huoltsikalla, ja myös Devil's Marbleseilla, eli taas vähän lisää punasia kiviä.




Townsville

Kävi myös niin hullunkurisesti että prepaid loppu torstaina, ja vaikka yleisesti monessa paikkaa onkin wifi niin jos oikeesti haluaa olla yhteydessä ulkomaailmaan niin kyllä mobiilidataa pitäs olla. Sovelluksen kautta en jostain syystä saanu lisää prepaidia ostettua ja Telstran liike oli aamulla kiinni, joten hyvillä mielin 34 tunnin bussimatkalle ilman mobiilidataa ja siellä pitäs löytää jostain kaverit, ilman sitä mobiilidataa. Ei muutakun matkaan!  Yks pariskunta Ulurulta oli tulossa samaan bussiin. Siinäkin saatiin ongelma aikaseks kun mun bussilipussa oli jotain hämärää. Ei kukaan vaivautunu kertomaan, mitä, mutta onneks olin tulostanu lipun ja sitä näytin kolmelle ihmiselle niin pääsin bussiin. Jossa oli ehkä 9 ihmistä joten ei siellä ainakaan tilasta ollu puutetta. Sain siis istuimen nojattua taakse, ilmastoinnin päälle ja puhelimen latinkiin ja toimivan wifin, tosin matka kulki semmosessa erämaassa että wifillä paljon mitään tehny kun ei ollu yhteyttä. Ennen lähtöö olin myö saanu tietää että Cairnsissa meidän vanille oli käyny jotain eikä nyt ollu siis vania missään, ja school holidaysien takia kaikki autot oli jo varattu joten olin menossa jonnekin jorpakkoon ilman tietoo millä päästä pois. Lähdin siis perjantaina 9 am ja olin Townsvillesä lauantaina 11 am. Sieltä vaihdoin Cairnsin bussiin joka lähti 2pm ja oli sitten perillä 8 pm lauantaina. Myös täällä bussilipun kanssa oli ongelmia, ja vihdoin mulle myös kerrottiin että lipun ostamisen lisäks mun olis pitäny buukata istumapaikka bussiin. Kiva tietää. Cairnsissa kömmin vaan hostelliini ja kaaduin samantien nukkumaan.



Kuusenkoristeita.
Sunnuntai oli kokonaan aikaa olla ittekseni kun muut aupairit tulis vasta maanantaina, Hostellissa tapasin kaks norjalaista joiden kanssa mentiin sitten vaan koko päiväks kaupungin keskustassa olevaan laguuniin, eli uima-altaaseen. Oli kiva olla tekemättä mitään ja taas illlalla Colesin kautta hakeen pastaa. Kävin myös hankkimassa meille vanin, kävelin firman toimistoon ja 4 minuuttia myöhemmin oli vuokrauspaperit kädessä. Kannatti siitäkin taas huolehtia ja uskoo sitä tanskalaista joka sano ettei saada autoo enää mistään.

Cairns, taustalla näkyy meri ja sitten vähän etualemmalla taustalla näkyy laguuni.

Maanantaina kaks tyttöö meiän retkiryhmästä tuli vasta 4 pm joten, yllätys yllätys, vietin taas päivän laguunissa norjalaisten kanssa. He olivat etsimässä farmityötä, ja monilla farmeilla tuntu olevan jo täyttä ja he olivat tosi huolissaan mistä löytää paikan, joten en voinu olla kun vaan tyytyväinen että mulla oli heti paikka minne mennä kun tänne tulin. Vähän tuntu pahalta olla niin kaukana ja uudessa kaupungissa ja vaan kuluttaa aikaa altaalla joten kävin kävelemässä kaupungin läpi. Mikään suuri kaupunki ei oo kyseessä, toki suurempi kun Alice mutta siihen ei paljoo vaadita. Läpi kävelemiseen ei siis sinänsä kulunu kauaa aikaa, mutta Cairnsissa oli kiva tunnelma. Semmonen rento ja lepposa mutta ei kuitenkaan mikään lomakyläfiilis. Ja siellä oli kauniita yksityiskohtia joka paikassa, illalla valaistuksia ja puissa roikku koristeita ja vaan kaikkia pikkujuttuja. Kun kaks muuta tyttöö sitten tuli illalla (viimenen tulis vasta seuraavana aamuna), mentiin halvimpaan hostelliin mikä löydettiin. Yllättäen se oli siis mixed dorm eli tytöt ja pojat samassa. Kun saatiin avaimet ja mentiin sisään, kello siis ehkä 4.30, porukka nukku huoneessa, valot oli poissa ja haju oli aivan infernaalinen. Hyvä että lattia näky ja siellä katosta roikku jotain pyykkinaruvirityksiä ja sai luovia ittensä epämäärästen vaaterytkyjen alta omalle sängylle. Laitoin reppuni lattialle (tietysti) ja jonkun oliivisäilykkeet siinä vieressä lemus ja ajattelin, että yks yö, vaan yks yö. Olen hyvin onnellinen että sattu olemaan makuupussi mukana, en olis muuten siinä sängyssä nukkunu. Seuraavana aamuna suihku, aamupala naamaan ja äkkiä ulos. Viimenen retkueen jäsen tuli sitten seuraavana päivänä, haettiin vani ja mentiin läheiselle biitsille viettään iltapäivä ennenku  roadtrip tosissaan alko.