maanantai 3. lokakuuta 2016

Ernie, how do I look?

-With your eyes, Bert.

Jos en mitään muuta täällä ollessani opi niin ainakin tiedän liudan hassunhauskoja kuivia ja omituisia lohkasuja.

Istun omalla sängylläni omassa huoneessani Brisbanessa. Selvisin tänne takasin elävänä ja yhtenä kappaleena ja suhteellisen järjissäni vaikka ajoittain epäilykset oli kovat. Matkalla menetettiin yks lompakko, kaks puhelinta, hermot, pari aivosolua, bikinin alaosa, verta, hikeä, muutamat yöunet ja vähän liikaa rahaa. Sen sijaan matkalta sain noin miljoona muistoa, pari sataa kuvaa, yhden kaverin ja rusketusrajat, joten kokonaisuudessaan jäin plussan puolelle.
Voisin alkaa purkaa retkeeni kohde kohteelta, mutta taidan tehdä sen huomenna. Nyt ois kiva päästä suihkuun, jossa saa ite valita veden lämpötilan, kietoutuu suihkun jälkeen kuivaan ja mielellään hiekattomaan pyyhkeeseen, laittaa päälle yökkärit jotka ei oo ollu mytyssä kaikkien muiden vaatteiden kanssa repussa ja nukkua tasasella isolla sängyllä tyynyn kanssa.
Huomenna voisin myös syödä muutakin kun Weet-bixejä ja pastaa, siivota vanin ja palauttaa sen, kipata repun sisällön pesukoneeseen ja ehkä chattailla pankin ja vakuutuksen kanssa. Vieras nainen on lähteny mutta se on piilottanu mun pyykkikorin joten saatan metsästää sen jostain. Tähän mennessä en oo myöskään saanu aikeks kulkeutua kirjastoon joten voisin ottaa sen tän viikon agendaks. Kaikki mikä on ilmasta on tällä hetkellä kovassa huudossa.
Huomenna on myös toinen kuukausipäiväni Australiassa, mikä on aika sairasta. Alkaisin panikoida, mutta oon siihen liian väsyny ja tulin just reissusta jossa näin ehkä puolet mun bucket listin asioista joten ei oikeestaan huolta. Aattelin ottaa iisisti pari viikonloppuu (muuten kun on niin kovin raskasta, täytyy pääsääntösesti elää, syödä ja leikkiä lasten kanssa) mutta taidan kasata kamppeeni ja lähtee tulevana vkloppuna Byroniin. Taas. Mut se on niin helppoo ja hauskaa.
Täytyy tosin kattoo, host isä on Kanadassa ja mun apua saatetaan tarvita täällä, en oo ihan varma. Täällä on siis uutena perheenjäsenenä koira. Saksanpaimenkoirapentu, joka nukkuu ulkona, Tänään näin sen ekaa kertaa, ja host-tyttö kerto ihan uutisena että sitä pitää lenkittää. Oon sanaton.

Palaan huomenna ehkä ja kerron sitten mitä tein ja mitä näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti