tiistai 4. lokakuuta 2016

Matka maan keskipisteeseen

Pari faktaa tästä ah-niin-tehokkaasta päivästä:
1) En pessy omaa pyykkiäni. Pesin koko päivän host-perheen pyykkejä niin ei omat kerenny pyörimään. Enkä vieläkään tiedä missä pyykkikori on.
2) En myöskään siis voinu vaihtaa lakanoita, kun en saanu niitä pesuun (täällä pääasiassa aamulla laitetaa lakanat pesuun ja illalla sitte takasi sänkyyn, ei oo monia petivaatteita)
3) En käyny pankissa...
4)...enkä ottanu yhteyttä vakuutusyhtiöön. Plaaaaah ehkä huomenna.
5) Lienee tarpeetonta kertoo että kirjasto ei ollu ihan prioriteetti numero 1
6) En viilannu ja lakannu kynsiä. Otin vanhoja lakkoja pois ja kaadoin koko kynsilakanpoistoainepullon lattialle. Nyt vessassa haisee tosi hassulle ja mulla ei oo kynsilakanpoistoainetta.
7) Koska kaikki vaatteeni on pesussa niin jouduin kulkee tänää farkuissa ja pitkähihasessa ja lämpöhalvauksen lisäks ihoni kuivu niin paljon että ainoo mikä rusketuksesta on jäljellä on släbäreitten rajat jalkapöydissä
8) Imuroin ja hinkkasin vania koska se piti tänään palauttaa ja sanottii että jos se firma joutuu siivoon sen niin rapsahtaa $200 sakko. Kun palautin sen niin sen naisen leuka tippu lattiaan koska se ei ollu ikinä nähny kenenkää oikeesti siivonneen sitä autoo. Kysyin et maksaaks monet si sen siivouksen ni se sano et ei sitä sakkoo ikinä kellekkää anneta, kunhan uhkaa että porukka ees yrittäs siivoo edes sinne päin. Kiva homma
9) Palautin siis vanin
10) Päätin alkaa tekee omatoimikuntopiirii koska en oikeesti oo tehny mitää urheluks luokiteltavaa kahteen kuukauteen (paitsi uinu ja surffannu mut mun taidoilla niitä ei lasketa)
11) Puoli tuntii meni siihe ku etin iPodistani musiikkeja. 1500 kappaletta näky mut niitei voinu toistaa. Kätevää.
12) Sain tietää etten pääse Byroniin (Cheeky Monkeyyn) koska lauantaina vastapäisen talon perhe on kutsunu mun host-perheen (ei lapsia) kylään ja vahdin sitten lapsii. Ehkä tässä finanssikriisissä toisaalta ihan hyvä pysyy kotona.
13) En jaksa mennä kattoon Suitsii alakerran elokuvahuoneesee.

Aattelin jakaa retkeni ehkä muutamaan eri postaukseen, en tiedä vielä moneenko mutta katotaan. Taisin sillon kun olin lähössä kirjottaa että bussin löytäminen lentokentälle olis monimutkasin osuus. Vähänpä tiesin. Koska on cool tehdä kaikki ite, oli lentokentällä vaan self-check-innejä. Joten kun masina ei tunnista sun boarding passia niin saat ettii henkilökuntaa joka paikasta, Ja kun oot kaks viikkoo retkellä jossain jumalan selän takana etkä oo maksanu paluulippuu saatika hostelleja, on hyvä että joku vie ekana päivänä sun lompakon. En kyllä vieläkään tiedä, millä poppaskonsteilla poliisi sen mulle takas löysi. Enkä oo ihan varma mitä mun todistajanlausunnossakaan sanotaan. No yritä siinä jotain kertoo kun sulla ei oo hajuukaa mitä tapahtu ja aussipoliisi heittää huulta koko ajan ja yrität kehnolla enkullas huitoo jotain selvitystä tapahtuneesta.

Seuraavana päivänä onneks pääsin lähteen aammulla 5.30 kohti Uluruu. Kuljettiin kivalla pikku rotiskobussilla. Koko retki kesti siis 3 päivää ja 2 yötä ja nähtiin myös Kata Tjuta ja Kings Canyon.

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin Alice Springsistä. Keskellä Australiaa kulkee lähinnä yks tie, Stuart hghway (joku Stuart joskus kauan sitten käveli Adelaidesta Darwiniin ja hänen kunniakseen sitten tehtiin tie. Tiestä ei tän kävelyn aikoihin ollu tietookaan). Seitsemännellä kerralla tää hra Stuart kuitenkin onnistu. Yhdessä vaiheessa tie kuitenkin käänty oikeelle, ja oltiin Australian keskipisteessä.

Sitten mentiin Kings Canyoniin. Komeet maisemtat. Kesäaikaan kävelyreitti laitetaan poikki kun on liian kuuma joten onneks olin siellä jo keväällä. Samana iltana nukuttiin jossain ihan keskellä ei mitään makuupusseissa (jotka oli swagien eli ekstramakuupussien sisällä.) Nukahdettiin nuotion lämpöön ja valoon ja herätessä taas saatiin sitä kattella.








Toisena päivänä mentiin kattomaan Kata Tjutaa eli aboriginaalien pyhää paikkaa. Kata Tjuta on noin 40km Ulurusta ja kasa kivii mutta kuitenkin muodostunu eri syistä ja eri aikoina ja muuta kun Uluru mikä on himena hämmentävää, Mentiin illalla ihaileen auringonlaskuu Ulurulle.








Seuraavana päivänä auringonnousu Ulurulla ja basewalk, eli kävely kiven ympäri. Se on siis iso valtva kivi. Ja kovin vaikuttava. Miljoonat turistiturret vuodessa maksaa ittensä kipeiks nähdäkseeen ruostuneen kiven. Ootte ehkä huomannu että Ausseissa multa on punasta. Siinä on niin paljo rautaa että kun sen on kosketuksissa ilman kanssa, se ruotuu. Jos Ulurun halkasis, se olis sisältä tylsää harmaata kivee. Bussi tiputti ihmiset sitten ihan hostellien oville, ja reissu oli pitkälti siinä. Hauskalla porukalla kattoon maailman ihmettä, käy.





Palaan huomenna tai joskus, nyt väsyttää hulluna! Kello 11 ja herätys kuudelta; silmät lupsuu ja yleensä nukkumaan mennään kaheksalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti