torstai 24. marraskuuta 2016

Moreton Island

No niinhän siinä kävi, että mitään jaksanu eilen kirjottaa. Mutta nyt ajattelin kertoa teille Moreton Islandista.







Kyseessä on siis nimensä mukaisesti saari Brisbanen edustalla, autolla keskustasta lautalle noin 30 min ja sitten lautalla 1,5 tuntia ja perillä ollaan! Melko helppoa.Otettiin valmis paketti, johon kuulu majotus, ruuat, snorklaus, sandsurffaus ja mikä  tärkeintä, koko poppoolle neliveto. Tuolla hiekkasaarella ei tee mitään jos ei oo nelivetoo alla. Ryhmään kuului seitsemän ihmistä ja kaksi opasta, ja parasta koko reissulla varmaan olikin viettää aikaa näitten persoonien kanssa, kuunnella tarinoita ja kertoa ihan sairaaan hyviä vitsejä.




Retki alkoi lauantaiaamuna ja hypättiin kaikki autoon jolla lähdettiin lautalle. Lautta rantautui, ja lähdettiin kohti leiriä. Saarella on siis campingalueita ihan vieri vieressä ja paljon paikallisiakin viettämässä viikonloppua. Ensimmäisenä päivänä mentiin hiekkasurffaamaan, eli laskettiin pulkkamäkee laudanpalasilla hiekassa. Aivan hirveen hauskaa! Sitten mentiin kävelylle tosi hienon kuuloselle reitille, ja todettiin, että sen kaiken hehkutuksen osakseen saanut kohta olikin ihan järvimaiseman näköinen poukama. Kivahan se oli mutta jotenkin odotin enemmän haha. Illalla mentiin uimaan mereen ja katseltiin valaita hyppimässä vähän kauempana.


Majoitus

Sunnuntaiaamun piti alkaa snorklauksella, mutta koska satoi vettä, mentiin majakalle bongaamaan lisää valaita. Valaita ei näkynyt, eikä delfiinejä, mutta rauskuja ja kilpikonnia kyllä. Aika jylhää.Tän jälkeen mentiin sitten snorklaamaan Tangalooma wreckille. Ei satanut, mutta oli kylmää ja pilvistä. Pyyhkeeseen kietoutuminen ei juuri auttanut, kun pyyhe oli ollut kuivumassa narulla yöllä. No kyllähän sitä arvaa mitä tapahtuu kun sitten sataa. Hylky oli jännittävä. Ei lähelläkään valliriuttaa, mutta kun kaloille heitti Weet-bixejä ja oli keskellä parvea niin kyllähän se hauskalta tuntu. Jotenkin toisaalta tosi ahdistavaakin, että koko ajan sai pelätä osuvansa vanhaan ruosteiseen laivaan ja mistä sitä tietää mitä eliöitä laivan sisältä löytyy.
Tähän väliin vaan, että oikeasti mikään laivoista ei ollut hukkunut juuri tohon kohtaan. Siihen oltiin tuotu muita hylkyjä ja sitten vanhoja laivoja varta vasten upotettu, kodiksi kaloille ja suojaamaan hiekkasaarta suuremmilta eroosioilta.



Sitten mentiin kävelylle saaren korkeimmalle vuorelle, ja istuttiin tovi huipulla, ihan hiljaa. Tän jälkeen oli aika palailla Brissyyn. Saattaa kuulostaa siltä, ettei me  nyt kamalasti mitään tehty.Ehkä ei, mutta kuten sanottu, ihmiset oli niin hyviä tyyppejä, että melkein parasta oli istua pomppivassa autossa pienillä hiekkapoluilla ja vaan tuntea se kiva fiilis.

Aina kaikissa kivoissa paikoissa suurin huoleni on se, että mitä jos en muista sitä tunnetta, mikä mulla oli. Luulen kuitenkin, että kyllä ne parhaat fiilikset säilyy muistoissa vaikkei niitä koko ajan ajattelekaan.
Vuorelle kiipeämässä


Yummy mikä houkutteleva karvahedelmä



Siitä auringonlaskun mallia

Kulkupeli

maanantai 21. marraskuuta 2016

Hupsis

Moi pitkästä aikaa!
Hassusti meni yli kuukausi viime postauksesta. Jotenkin vaan ei oo saanu aikaseks. Iltasin väsyttää ja aattelee vaan mennä nukkumaan. Toisaalta, en oo ihan kauheesti mitään lähiaikoina tehnytkään. Pitää noita katsauksia kuitenkin tehdä koska on semmosta pientä tullu tehtyä täällä Brissyn lähialueilla, Ollaan oltu taas Sunshinella, nyt tosin eri kohdassa, Goldiella (Surferissa) jonne menen taas ensi viikonloppuna, Moreton Islandilla, Movie Worldissa ja sit vaan hengattu kaupungilla ja kaikenlaista semmosta tavallista. Jotenkin alussa sitä juoksi joka päivä jonnekkin ja nyt vaan käy kaupungilla ja elelee lepposasti ja ei oo niin kiire minnekään. Yks iso retki on takana, kaks isompaa edessä ja loppu aika on pyhitetty sille mille haluaa. Joulukuun alussa pitäs mennä New Zealandiin (ei olla vieläkää ostettu lippuja, travelbuddylla on korvatulehdus niin lentäminen vähän kyseenalasta) ja boxing dayna lähetään Melbourneen ja sieltä uudeks vuodeks Sydneyyn. Mel-Syd matka on järjestetty muuten paitsi majotus puuttuu. Hups. Kaikkialla on vaa ollu täyttä jostain syyskuusta alkaen ja kaikki niin kallista että couchsurfing alkaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Sitten tammikuun alussa äiti ja veljet tulee mua kattomaan ja sitten hupsista keikkaa kohta onkin mun aika lähtee.
 Viime viikonloppuna yks meidän suomitytöistä otti suunnakseen Helsingin ja tuli niin outo olo. Jotenkin on todella ristiriitaset tunteet lähtemisestä etten edes jaksa ajatella sitä sen kummemmin. Toisaalta, en haluu lähtee. No c'moon, miks haluisin? Täällon aurinkoo, lämpöö, siistejä ihmisiä, paljon nähtävää ja kaikkee mistä oon vaan unelmoinu. No miks haluisin lähtee? Koska mun oma elämä on  Suomessa. Ainakin tällä hetkellä ja toistaseks. Siellä on kaverit, perhe, sinne pitäs mennä hakemaan kouluun, ja ennen kaikkee, siellä on mun omat rutiinit. Omat aikataulut, omat tavat. En haluais lähtee ja samalla haluaisin. En tiedä, tää kuulostaa varmaan tosi tyhmältä kun näin sanon. Ja se on tosi vaikee selittää. Mutta ollaan muiden aupairien kanssa keskusteltu enkä oo yksin omituisten ajatuksieni kanssa, Siks haluun vaan vapaa-ajallani tehä sitä mikä tuntuu kivalta, Oli se sit lähtee Goldielle tai mennä shoppaileen tai käveleen lähisuburbeille kahville, En halua ottaa stressiä siitä että näänkö kaiken vai en. En välttämättä tuu ikinä takasin Ausseihin. Saatan tulla, mutta en oo varma. Ei se haittaa. Oon hyväksyny sen että kaikkee ei voi nähdä vaikka kuinka haluais. Mutta tuntuu siltä että  vaikka joo, oli siistiä nähdä Uluru ja Valliriutta, niin eniten Australiaa nään elämällä normiarkee. Käymällä kaupassa, kirjastossa, pankissa ja tekemällä iltasin ruokaa ja pelaamalla naapureiden ja omien lasten kanssa korista drivewaylla,

Tuli sen verran deeppiä settiä että taidan heittää heti huomenna tänne jonkun uuden postauksen jostain mitä ollaan käyty tekemässä. Vaikka Moretonilta. Taidan joutua uhraamaan illan OITNB jakson voi kamala.

Jos en kirjota huomenna niin sit jossain vaiheessa. Toivottavasti aikasemmin kun kuukauden päästä kuitenkin.