maanantai 21. marraskuuta 2016

Hupsis

Moi pitkästä aikaa!
Hassusti meni yli kuukausi viime postauksesta. Jotenkin vaan ei oo saanu aikaseks. Iltasin väsyttää ja aattelee vaan mennä nukkumaan. Toisaalta, en oo ihan kauheesti mitään lähiaikoina tehnytkään. Pitää noita katsauksia kuitenkin tehdä koska on semmosta pientä tullu tehtyä täällä Brissyn lähialueilla, Ollaan oltu taas Sunshinella, nyt tosin eri kohdassa, Goldiella (Surferissa) jonne menen taas ensi viikonloppuna, Moreton Islandilla, Movie Worldissa ja sit vaan hengattu kaupungilla ja kaikenlaista semmosta tavallista. Jotenkin alussa sitä juoksi joka päivä jonnekkin ja nyt vaan käy kaupungilla ja elelee lepposasti ja ei oo niin kiire minnekään. Yks iso retki on takana, kaks isompaa edessä ja loppu aika on pyhitetty sille mille haluaa. Joulukuun alussa pitäs mennä New Zealandiin (ei olla vieläkää ostettu lippuja, travelbuddylla on korvatulehdus niin lentäminen vähän kyseenalasta) ja boxing dayna lähetään Melbourneen ja sieltä uudeks vuodeks Sydneyyn. Mel-Syd matka on järjestetty muuten paitsi majotus puuttuu. Hups. Kaikkialla on vaa ollu täyttä jostain syyskuusta alkaen ja kaikki niin kallista että couchsurfing alkaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Sitten tammikuun alussa äiti ja veljet tulee mua kattomaan ja sitten hupsista keikkaa kohta onkin mun aika lähtee.
 Viime viikonloppuna yks meidän suomitytöistä otti suunnakseen Helsingin ja tuli niin outo olo. Jotenkin on todella ristiriitaset tunteet lähtemisestä etten edes jaksa ajatella sitä sen kummemmin. Toisaalta, en haluu lähtee. No c'moon, miks haluisin? Täällon aurinkoo, lämpöö, siistejä ihmisiä, paljon nähtävää ja kaikkee mistä oon vaan unelmoinu. No miks haluisin lähtee? Koska mun oma elämä on  Suomessa. Ainakin tällä hetkellä ja toistaseks. Siellä on kaverit, perhe, sinne pitäs mennä hakemaan kouluun, ja ennen kaikkee, siellä on mun omat rutiinit. Omat aikataulut, omat tavat. En haluais lähtee ja samalla haluaisin. En tiedä, tää kuulostaa varmaan tosi tyhmältä kun näin sanon. Ja se on tosi vaikee selittää. Mutta ollaan muiden aupairien kanssa keskusteltu enkä oo yksin omituisten ajatuksieni kanssa, Siks haluun vaan vapaa-ajallani tehä sitä mikä tuntuu kivalta, Oli se sit lähtee Goldielle tai mennä shoppaileen tai käveleen lähisuburbeille kahville, En halua ottaa stressiä siitä että näänkö kaiken vai en. En välttämättä tuu ikinä takasin Ausseihin. Saatan tulla, mutta en oo varma. Ei se haittaa. Oon hyväksyny sen että kaikkee ei voi nähdä vaikka kuinka haluais. Mutta tuntuu siltä että  vaikka joo, oli siistiä nähdä Uluru ja Valliriutta, niin eniten Australiaa nään elämällä normiarkee. Käymällä kaupassa, kirjastossa, pankissa ja tekemällä iltasin ruokaa ja pelaamalla naapureiden ja omien lasten kanssa korista drivewaylla,

Tuli sen verran deeppiä settiä että taidan heittää heti huomenna tänne jonkun uuden postauksen jostain mitä ollaan käyty tekemässä. Vaikka Moretonilta. Taidan joutua uhraamaan illan OITNB jakson voi kamala.

Jos en kirjota huomenna niin sit jossain vaiheessa. Toivottavasti aikasemmin kun kuukauden päästä kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti