torstai 24. marraskuuta 2016

Moreton Island

No niinhän siinä kävi, että mitään jaksanu eilen kirjottaa. Mutta nyt ajattelin kertoa teille Moreton Islandista.







Kyseessä on siis nimensä mukaisesti saari Brisbanen edustalla, autolla keskustasta lautalle noin 30 min ja sitten lautalla 1,5 tuntia ja perillä ollaan! Melko helppoa.Otettiin valmis paketti, johon kuulu majotus, ruuat, snorklaus, sandsurffaus ja mikä  tärkeintä, koko poppoolle neliveto. Tuolla hiekkasaarella ei tee mitään jos ei oo nelivetoo alla. Ryhmään kuului seitsemän ihmistä ja kaksi opasta, ja parasta koko reissulla varmaan olikin viettää aikaa näitten persoonien kanssa, kuunnella tarinoita ja kertoa ihan sairaaan hyviä vitsejä.




Retki alkoi lauantaiaamuna ja hypättiin kaikki autoon jolla lähdettiin lautalle. Lautta rantautui, ja lähdettiin kohti leiriä. Saarella on siis campingalueita ihan vieri vieressä ja paljon paikallisiakin viettämässä viikonloppua. Ensimmäisenä päivänä mentiin hiekkasurffaamaan, eli laskettiin pulkkamäkee laudanpalasilla hiekassa. Aivan hirveen hauskaa! Sitten mentiin kävelylle tosi hienon kuuloselle reitille, ja todettiin, että sen kaiken hehkutuksen osakseen saanut kohta olikin ihan järvimaiseman näköinen poukama. Kivahan se oli mutta jotenkin odotin enemmän haha. Illalla mentiin uimaan mereen ja katseltiin valaita hyppimässä vähän kauempana.


Majoitus

Sunnuntaiaamun piti alkaa snorklauksella, mutta koska satoi vettä, mentiin majakalle bongaamaan lisää valaita. Valaita ei näkynyt, eikä delfiinejä, mutta rauskuja ja kilpikonnia kyllä. Aika jylhää.Tän jälkeen mentiin sitten snorklaamaan Tangalooma wreckille. Ei satanut, mutta oli kylmää ja pilvistä. Pyyhkeeseen kietoutuminen ei juuri auttanut, kun pyyhe oli ollut kuivumassa narulla yöllä. No kyllähän sitä arvaa mitä tapahtuu kun sitten sataa. Hylky oli jännittävä. Ei lähelläkään valliriuttaa, mutta kun kaloille heitti Weet-bixejä ja oli keskellä parvea niin kyllähän se hauskalta tuntu. Jotenkin toisaalta tosi ahdistavaakin, että koko ajan sai pelätä osuvansa vanhaan ruosteiseen laivaan ja mistä sitä tietää mitä eliöitä laivan sisältä löytyy.
Tähän väliin vaan, että oikeasti mikään laivoista ei ollut hukkunut juuri tohon kohtaan. Siihen oltiin tuotu muita hylkyjä ja sitten vanhoja laivoja varta vasten upotettu, kodiksi kaloille ja suojaamaan hiekkasaarta suuremmilta eroosioilta.



Sitten mentiin kävelylle saaren korkeimmalle vuorelle, ja istuttiin tovi huipulla, ihan hiljaa. Tän jälkeen oli aika palailla Brissyyn. Saattaa kuulostaa siltä, ettei me  nyt kamalasti mitään tehty.Ehkä ei, mutta kuten sanottu, ihmiset oli niin hyviä tyyppejä, että melkein parasta oli istua pomppivassa autossa pienillä hiekkapoluilla ja vaan tuntea se kiva fiilis.

Aina kaikissa kivoissa paikoissa suurin huoleni on se, että mitä jos en muista sitä tunnetta, mikä mulla oli. Luulen kuitenkin, että kyllä ne parhaat fiilikset säilyy muistoissa vaikkei niitä koko ajan ajattelekaan.
Vuorelle kiipeämässä


Yummy mikä houkutteleva karvahedelmä



Siitä auringonlaskun mallia

Kulkupeli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti